Mä en sitten tavannut nettimiestä perjantaina. Enkä italialaista lauantaina. Naapurin pojat eivät tuoneet mulle valkkaria sen enempää ku siideriäkään ja mun ainoa viikonloppuhupini oli valvoa terästetyn joululahjaglögini seurassa kaikki yöt. Onneksi pulloja oli jäänyt jemmaan kolme. En ole glögifani, mutta eihän sitä nyt selvinpäin sentään voi olla.

Palasin takaisin facebook-pokaajaksi. Sieltä täältä, ympäri maailmaa, säälittävää ulkonäköni ylistämistä. Jotenkin puuduttavaa, en jaksanut innostua eikä itsetuntoni imenyt hullun lailla näitä ylistyskommenteja. Kun istuu kolmatta päivää vanhassa minni hiiri-paitulissa tukka hapsottaen ja kuulee tollasta, tulee lähinnä sellanen olo, että G'moon, eiköhän nyt oo jo pikkuisen turha paksua... You fucking wanker!!

Kielimiehen piti soittaa perjantaina. Lauantainakaan ei kuulunut mitään. Jossain välissä kävi mielessä, että ajatteleeköhan se vamma-aivo, että jos soittaa yhtenä päivänä kolmesti niin voi parina päivänä jättää soittamatta.

Kielimies vaivautui soittamaan tänään ensin neljän aikaan  En vastannut. Kielimies yritti illalla kahteen kertaan, en vastannut edelleenkään. Sen jälkeen tuli viesti "Sä et sit haluu vastaa mulle ;(..." Mä en tajuu hymiöhelvetistä kovinkaan paljon, mutta kai tuo on sitten jonkinsortin puoli-itkumainen merkkiyhdistelmä. Hellyin ja vastasin että tuijotan leffaa ja soitellaan huomenna. Ei vastausta. Kielimies oli messengerissä. Poistin Kielimiehen torjuttujen listalta. Sanoin moi. Ikuisuuden jälkeen Kielimies vastas, että ei ehdi jutella eikä oo ehtiny soitella ku on duunis niin paljon hommaa. Justiinsa. Nussikoot duuniansa sitten kun kerran on naimisissa sen kanssa jo valmiiksi. Vittuunnuin niin, että sammutin koko messengerin. Vaikka tiedän, että saatan joutua syömään sanani, vannon taas kerran, että jos Kielimies vielä joskus ottaa yhteyttä niin ainoa mitä haluan sanoa on painu helvettiin!

Joskus mä aivan aidosti ihmettelen itseäni. Kaipaan rakkautta niin paljon, että välillä fyysisestikin sattuu ja silti annan itseäni kohdeltavan näin. Kävin aiheesta viime yönä keittiöpsykologikeskustelua hollantilaisen ilmailualan ammattilaisen kanssa glögikännissä facebookissa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat kusipäitä kun eivät anna arvoa kaltaiselleni bella donnalle ja oikeassahan hollantilainen oli. Mielenterveyttän hoitaa siis tätä nykyä lentävä hollantilainen, hienoa!