Tätä ei ole monesti tapahtunut, joten Kielimies on selvästi jättänyt muhun jonkinlaisen käsittämättömän jäljen. Mä ihan oikeasti olen illan venannut soittoa, tekstaria, facebook-pusuja (joo, myönnetään, säälittävää...) tai mitä tahansa. Tuloksena: ei mitään. Olen tähän asti ollut Maija Vilkkumaan luotsaamalla linjalla: koskaan ei pitäis odottaa puolta tuntia kauempaa.

Olen huolissani itsestäni. Kielimies oli kertakaikkisen loistava (silloin ensimmäisellä kerralla siis), mutta jälkeenpäin tappotylsä petikaveri eikä juteltavaa tunnu puhelimessa käytännössä millään. Snobismini pääsee välillä valloilleen tämän vähemmän kouluttautuneen urpon kanssa höpötellessä eikä vastapuoli selvästikään välillä ymmärrä tuon taivaallista mitä selitän. Olen ynnännyt tämän päivän plussia ja miinuksia kielimiehestä ja lopputulos tällä hetkellä on plussat 3 (1. kielityöskentely 2. maksaa mun safkat, juomat, matkat (tosin kokemusta ei kovinkaan monelta päivältä) 3. lepertelee nätisti niin halutessaan))

Miinuspuoli on tällä hetkellä pitkä ku nälkävuosi. Mitä siis tältä mieheltä odotan?! Että yhtäkkiä mun takia hylkäisi koko entisen elämänsä ja keskittyisi palvomaan päivänsä mua? Empä usko. Nyt hylkään ajatukset kielimiehestä, lähihistoriaa olkoot hän.

Ehkä kaiken itsekunnioituksen hyläten odotan vielä puoli tuntia. Oisko se todella niin vaikeeta kielimieheltä ees ilmoittaa jotain?! Sen verran kuitenkin ymmärrän, etten itse mitään lähetä. Olkoot sitten näin jos on, mutta en aio olla koko perhanan amispellelauman naurunaihe. Kitisen mielummin täällä, hyvä minä!! *ampukaa mut*