En mä jaksanu. Tai oikeestaan mistään jaksamisesta ole kyse, ei vaan huvittanutkaan. Dissaan kotonani nettimiestä. Vaivauduin sentään ilmottaan etten _pääse_ paikalle ku on _ihan hirveen kipee pää_.

Miten niin en muka pääsis? Ei ole pepussani pikaliimaa eikä liikarasvaa. En vaan saa aikaiseksi nousta tästä tuolista, ei nappaile ajatus meikkaamisesta, sosiaalisesta elämästä tai liian nopeesti laukeavasta miehestä. Ja mun päänsärky nyt johtuu ihan tasan tästä sisällä kököttämisestä ja kuningas alkoholista. Ei mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa edes, sellaista vaan että tietää ulkoilun auttavan, mutta pikaliima-ajatus pitää kyl mut nyt tiiviisti tasan tässä penkissä.

Ihan snadisti huono omatunto kun nettimies laittoi takas viestiä, jossa se hövelisti lupas tuoda buranaa mulle jos vaan tarviin. Se asuu toisella puolella kaupunkia eikä sillä oo autoo. Hienoo... miten mä oikeen teen tän? Naps vaan ja mies tanssii mun pillin mukaan tilulii. Kiitin kauniisti vastaamalla viestiin viestillä. Vitun siistiä. Nyt mulla on kielimiehen lisäksi toinen tekstaripelle. How fucking vaikeeta se soittaminen oikein on?! Mulla työttömällä ole vara söpöillä tekstareilla ympäriinsä.

Nettimies lähtee sunnuntaina reissuun, ihan hyvä niin. Huomenna ois se italialainen vaan nyt on jotenki niin puutunu olo, ettei jaksa innostuu siitäkään. Saa nähdä jatkuuko dissaus huomennakin. Ei pitäs harrastaa itsetyydytystä ni ois virtaa miehillekin.

Kielimies soitti mulle eilen illalla kolme (3!!!) kertaa. Ekaks se soitti tullessaan joltain työreissulta takas Hesaan. Ilmoitti ainoastaan ajelevansa Lahden tietä. Sanoin fiksuna tyttönä puhelun aikana suunnilleen"aha, vai niin, niinkö tosiaan, Lahdenko tietä todella, onko liukasta, liukastako on?eikö olekaan? ole varovainen silti... joo-o!". Keskustelu kertoo paljon puheluidemme syvällisestä tasosta. Mitä helvettiä se mua inffoo paljonko sillä on vielä matkaa Helsinkiin? Like I care!! Naurettavinta oli ku Kielimies puhelun lopuksi totes, että hänen täytyy nyt valitettavasti lopettaa, mutta soittaa kyllä myöhemmin uudestaan. Meinasin sanoa suoraan, että teeppä kuule just niin ku meillä tätä juttua sitten vasta riittääkin, yeah right!

Kielimies soitti uudelleen ollessaan kotona. Hän ruokki älykkyydellään akateemista aivotoimintaani kertomalla osaavansa juosta kolmannesta kerroksesta portaat alas alle 20 sekunnissa, vaikka kyseessä on kierreportaat. Mitä tohon voi sanoa? Kerrassaan mainio taito, onnea!!

Kolmannen kerran kielimies soitti, koska halusi vielä erikseen toivottaa hyvää yötä. Kielimies oli näemmä ymmärtänyt, etten viehäty tekstiviesteistä liiemmin ja kenties hän kaipasi jostain ihmeellisestä syystä hyvänyön toivotuksiani. Joskus mun on erityisen hankalaa ymmärtää miehiä.

Juuri kun olin eilen illalla päässyt Kielimiehestä ja kerrankin nukahtamassa kohtuullisen ajoissa, alkoi yläkerrasta kuulua repeatilla Chisun "Mun koti ei oo täällä!. Pahinta oli, että yläkerran moukka-aivoinen mies lauloi kavereineen autuaasti mukana. Kestin  hienosti kolme kertaa. Sitten paloi pinna. Kiedoin itseni löyhästi aamutakkiin ja kiukkuisena lompsin avojaloin soittamaan ovikelloa yläkertaan. Oven auettua, sen enempää itseäni esittelemättä kerroin, että alan aika vahvasti toivoa, ettei kenenkään teidän koti olis tässä talossa ja jos tuo saatanan rääkyminen ei lopu ni mä hoidan poliisit paikalle varmistaan että ens yönä koti on jossain ihan muualla, kyllä juopoille tilaa putkassa riittää, niih!!. Moukka-aivo lupas hiljentää musiikkia, minkä onneksi tekikin.

Aamulla (tai ehkä yöllä) postiluukusta oli tipahtanu A4, jossa luki: "Sori metelistä oikeesti, meni yli. Saadaans me anteeks? Tuodaan vaik sovintosiideri? ps. Sul on ihan vitun kivat tissit"

Mielenosoituksellisesti ja loukattuna kävelin yläkertaan kyseisen lapun kanssa ja tiputin sen postiluukusta. Olin toki lisännyt paperiin oman vihaisen vastaukseni: " Moi, unohdettu. Tuo mielummin viinipullo. Tänään maistuis valkkari. Alko on kasiin asti auki, koita herätä ajoissa. Sinua luokseen odottaen, kivatissinen alakerran naapurisi!"

Mä olen ihan seko.