Kello ei ole vielä puolta kymmentä ja aamu lähti varsin vauhdikkaasti käyntiin. Näin työttömänä sitä ehtii aamunsa käyttää kaikkeen oikeasti oleelliseen, kuten typeriin tekstiviesteihin. Pakkoko se finanssikriisi oli ajoittaa just mun valmistumisvuoteen?! Työnantajat tarjoaaa lämmintä kättä ja eioota. Elä nyt sillä sitten. Työvoimatoimiston nainen vittuilee jostain kenkämyyjän paikasta. Kaikki kunnia kenkämyyjille, mutta ei ole tällä maisterilla mielenkiintoa myyntityöhön, kenkiin kylläkin. Olen täysin tietoinen kermaperse-snobismistani. Toisaalta istuskelen välillä varsin mielelläni lähikuppilan räkäjuoppojen seurueessa ja tunnen oloni varsin kotoisaksi. Tuuliviiri-nainen, cuccista vanhoihin verkkareihin alle minuutissa. Jos jollakin on laaja ja varsin kyseenalainen kaveripiiri niin minulla. En voisi kuvitella koskaan yhdistäväni ystäväpiirejäni yhteisiin bileisiin. Kermaperselauma yliopiston muka-parempia-ihmisiä viihtyy huonosti porukassa, jossa illan tärkein keskustelunaihe on karjala-vai lapin kulta.

Mutta eksyin aiheesta.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tekstareista. Aamulla Kielimies lähetti viestin:

"Hello beibi! Mul täs kiire päivä duunis ja illal lätkää.                                                                       Soitan ehkä huomen jos ehdin. Moi! Ja pusuja hani!"

Että näin. Saattaa olla ylianalyyttista naismaista paskaa, mutta mitä helvettiä?! a) tää beibittely rasittaa b) Mikä _ehkä_ ?! Mikä _huomenna_?! c) Mä mitään virtuaalipusuja ja hanittelua kaipaa.

Pitäs heivata koko Kielimies, näin väittää kaveriporukka. Kuulemma on jokseenkin todennäköistä, että samanlaista kielityöskentelyä löytyy fiksummistakin miehistä, opettamalla nyt ainakin. Olen kyllä järjettömän kyllästynyt miehiin, joita joutuu opettamaan. On säälittävää miten monet miehet ovat eronneet pitkistäkin suhteista ja ovat edelleen sängyssä täysiä nollia. Välillä tekisi mieli suoraan sanoa, ettei ole niin kovin ihmeellistäkään, että exäsi lähti käveleen, on tää touhu sen verran säälittävää yritystä. Eniten toki tympii, että opetan miehen loistavaksi, minkä jälkeen itse kyllästyn (mulla kun kiinnostus säilyy yleensä max 3kk). Toki teen palvelusta koko naissukupuolelle päästäessäni käsistäni koulutettuja orhia. Toki rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että täysin säälittävät ja kehityskelvottomat jätän rauhaan. Jokin raja se mun energian suuntaamisellakin on!!

Jotta aamuni olisi täydellinen, sain facebookiin viestin Ausseissa asustavalta kaverilta (lue: ex-fuck buddylta):

Hi! Miss U so much!! Mä voisin tulla sun lakanoiden väliin jouluks. Rakastan sua vieläkin. Muuta mun kans tänne...!"

Jaahas, että rakkautta. Mä en tiedä rakkaudesta sen enempää ku että muhun rakastutaan harva se päivä. Oikeestaan oon vähän sitä mieltä, ettei välttämättä rakastuta _muhun_ vaan mun kans panemiseen. Mä en oo mitenkään erityisen herttainen tyyppi. Mua on kestämätöntä rakastaa. Ei se mitään, tervetuloa jouluksi tänne, rakas aussini, tuskin Kielimies enää siinä vaiheessa kuvioissa on. Ja joo.. tuo uskollisuus nyt ei ihan vahvimpia lajeja mulla oo muutenkaan.