Se mies on tehny mulle jotain. Epäilen lobotomiaa, salalääkitystä tai aivovamman aiheuttamista niin terävällä ranneliikkeellä etten ole ehtinyt viime viikonlopun känniltäni huomata.

Odotin siis lupaamani puolituntisen.. jopa toisen, koska olen säälittävä pelle, joka ei pidä lupauksia edes itselleen. Suunnilleen_puolentoista_ tunnin jälkeen ilmestyi puhelimen näytölle "Hello hani, joksä nukut muru vai ehdix mesettää?!" Tähän väliin huomautettakoon, että kyseessä ei ole viesti 16-kesäiseltä esiseksuaalisuuden hurmoksessa leijailevalta teiniltä vaan kolmeakymppiä lähestyvältä softa-inssiltä.

Ja mitä tekee tämä umpipuutteessa elävä kolmeakymppiä lähestyvä lobotomiapotilas? No avaa sen messengerin, tietysti. Muutama varsin typerä "mulla on niin ikävä sua, eiku mulla enemmän ku sulla"- lause kunnes alkoi kai mennä oksettavaksi jo molemmin puolin. Puhuimme fiksuja hetken ja sain tietää että minulla on suhde kielimiehen kanssa. Kielimiehelläkin on minun kanssani, mutta lisäksi usean muun kanssa. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, oli tieto tavallaan helpotus. Eikä nyt ainakaan mikään yllätys. Kiitäs durexia kaikesta sydämestäni taas. Taudinestäjän keksijä on henkilökohtainen jumalani!

Silti mietin omaa käytöstäni. Kielimieheltä tipahtelee murusia mulle silloin tällöin ja mä noukin niitä ratki-innolla ja oon taas taivaissa hetken. Tänä yönä en enää saa aikaiseksi, mutta huomenna mailailen nettimiehilleni ja ehdotan tapaamisia. Tarvitsen laastaria kielimiehen jäljiltä, muutamaa typerää ja merkityksetöntä suukkoa vaikkapa, mitä tahansa, että pääni selviää kielimiehen aiheuttamasta huumasta. Itsetunnonkohtotusmiehet tulevat tarpeeseen välillä.

Haleja ja pusuja sullekin kielimies, ja sille seuraavan yön naisellesi toivon yllättävää ripulia. En ole katkera mutta kuitenkin...