Mä en sitten tavannut nettimiestä perjantaina. Enkä italialaista lauantaina. Naapurin pojat eivät tuoneet mulle valkkaria sen enempää ku siideriäkään ja mun ainoa viikonloppuhupini oli valvoa terästetyn joululahjaglögini seurassa kaikki yöt. Onneksi pulloja oli jäänyt jemmaan kolme. En ole glögifani, mutta eihän sitä nyt selvinpäin sentään voi olla.

Palasin takaisin facebook-pokaajaksi. Sieltä täältä, ympäri maailmaa, säälittävää ulkonäköni ylistämistä. Jotenkin puuduttavaa, en jaksanut innostua eikä itsetuntoni imenyt hullun lailla näitä ylistyskommenteja. Kun istuu kolmatta päivää vanhassa minni hiiri-paitulissa tukka hapsottaen ja kuulee tollasta, tulee lähinnä sellanen olo, että G'moon, eiköhän nyt oo jo pikkuisen turha paksua... You fucking wanker!!

Kielimiehen piti soittaa perjantaina. Lauantainakaan ei kuulunut mitään. Jossain välissä kävi mielessä, että ajatteleeköhan se vamma-aivo, että jos soittaa yhtenä päivänä kolmesti niin voi parina päivänä jättää soittamatta.

Kielimies vaivautui soittamaan tänään ensin neljän aikaan  En vastannut. Kielimies yritti illalla kahteen kertaan, en vastannut edelleenkään. Sen jälkeen tuli viesti "Sä et sit haluu vastaa mulle ;(..." Mä en tajuu hymiöhelvetistä kovinkaan paljon, mutta kai tuo on sitten jonkinsortin puoli-itkumainen merkkiyhdistelmä. Hellyin ja vastasin että tuijotan leffaa ja soitellaan huomenna. Ei vastausta. Kielimies oli messengerissä. Poistin Kielimiehen torjuttujen listalta. Sanoin moi. Ikuisuuden jälkeen Kielimies vastas, että ei ehdi jutella eikä oo ehtiny soitella ku on duunis niin paljon hommaa. Justiinsa. Nussikoot duuniansa sitten kun kerran on naimisissa sen kanssa jo valmiiksi. Vittuunnuin niin, että sammutin koko messengerin. Vaikka tiedän, että saatan joutua syömään sanani, vannon taas kerran, että jos Kielimies vielä joskus ottaa yhteyttä niin ainoa mitä haluan sanoa on painu helvettiin!

Joskus mä aivan aidosti ihmettelen itseäni. Kaipaan rakkautta niin paljon, että välillä fyysisestikin sattuu ja silti annan itseäni kohdeltavan näin. Kävin aiheesta viime yönä keittiöpsykologikeskustelua hollantilaisen ilmailualan ammattilaisen kanssa glögikännissä facebookissa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat kusipäitä kun eivät anna arvoa kaltaiselleni bella donnalle ja oikeassahan hollantilainen oli. Mielenterveyttän hoitaa siis tätä nykyä lentävä hollantilainen, hienoa!

Mulla on vahva aavistus siitä että joululaulut on sanoittanu joku kaltaiseni nainen, joka pyörittää miehiä mielensä mukaan. Miettikää nyt:

"Hei tonttu-ukot hyppikää" ja miehethän hyppii... Soitan vaan sormia napsuttelen ja tontut tanssii. Jopa vilinää vilskettä helinää helskettä... Pienet tiukuset on menneenä vuonna helskyny sängyssäni siinä määrin, että en pysy laskuissa mukana ihan millään.

Dissasin nettimiestä koko päivän. Kahteen ekaan tekstariin vaivauduin vastaan, sen jälkeen lopahti kiinnostus täysin. En mä jaksa kirjottaa, sormilleni on parempaakin käyttöä ku kännykän ruudun täyttö. Mulla on näin viikonloppua vasten näemmä iskeny kyllästys vastakkaiseen sukupuoleen. Italialaiselle en voi millään keinoin ilmoittaa, että aion jättää huomisen väliin. Odotelkoot siellä ala-aulassa hotellissaan jos viitsii, kyllä komea latino seuraa löytää, ei toki kaltaistani, mutta seuraa kuitenkin.

Kielimies lupasi soittaa päivällä eikä soittanut. Jostain mystisestä syystä olen hieman loukkaantunut, vaikka koetankin vakuuttaa itselleni täydellistä tunteettomuutta kyseistä herraa kohtaan. Pitäisi lopettaa vatvominen, lähettää vihaamani tekstari, että suksippa nyt kiireines lopullisesti helvettiin mun ajatuksista, mutta ehkä se ois liian teiniä. Pullamuruja saan silloin tällöin ja niitä edelleen noukin. Mikä siinä on, että mitä kusipäämpi mies, sitä varmemmin mua nappaa. Liian helpot, kivat, romanttiset, huomaavaiset, tavalliset näköiset insinööri-Antit ei herätä mussa mitään. Mitä alkoholisoituneempi, sekopäisempi, rockimpi, hämärämpi ja törkeämpi, sitä varmemmin kökötän jätkän kainalossa. Kannatti opiskella vuosikausia tullakseen vitun hyvännäköiseksi kainaloiseksi jollekin wanna be-bandidokselle, jonka paidassa lukee isolla "loving gang bang!". Herttaista.

Olen suunnitellut luopuvani toistaiseksi facebook-iskemisestä. Ihme paikka, jossa jokainen saakelin säälittävä tursake haluu mua. Saan viestejä niiltä insinööri-Anteilta ja rekkamies-Mikoilta. Olen vaan niin jumalaisen kaunis, sexy, magee, ihana... Just just... kertokaa nyt hyvät miehet jotain mitä mä en tiedä.

Ehkä kuitenkin tapaan edes kerran lihavan Jaakon. Jaakko on suloinen, lähes surusilmäinen, ylipainoinen paikkakuntalainen mies, jonka yltiömäinen romanttisuus on jollain äidillisellä tasolla kovin suloista. Tokihan mä pilaan tämänkin jätkän herttaisuuden ihan vaan olemalla oma itseni, mutta jostain syystä säälin Jaakkoa siinä määrin, että saattaisin hyvinkin lähteä Jaakon seuralaiseksi johonkin bileisiin. Jaakon facebook kaverialbumista näkee kuinka kusipäisiä miehiä Jaakolla on ystävinä. Jaakolle ei siinä seurueessa voi naista irrota baarissa millään. Joskus musta on kiva ravistella maailmankaikkeutta. Siksi liimautuisin seuralaisena Jaakon kylkeen bileissä ylistäen sitä loistavaksi rakastajaksi ja ulkonäköään jumalaiseksi. Olen taitava valehtelija jos niin haluan. Tekisin tämän kaiken, jotta Jaakolle tulisi kiva joulumieli ja Jaakon kusipäisen näköiset kaverit olisivat kateellisia ja supisisivat ihmetyksestä. Olisin siis jopa altruistisen kiva. Tarkoittaako tällaisen suunnittelu, että musta, kaikkien kusipäiden kuninkaasta, alkaa löytyä kykyä empatiaan. Pelottavaa... Kaikkia hulluja ajatuksia se viinapiru päähän laittaakin.

En mä jaksanu. Tai oikeestaan mistään jaksamisesta ole kyse, ei vaan huvittanutkaan. Dissaan kotonani nettimiestä. Vaivauduin sentään ilmottaan etten _pääse_ paikalle ku on _ihan hirveen kipee pää_.

Miten niin en muka pääsis? Ei ole pepussani pikaliimaa eikä liikarasvaa. En vaan saa aikaiseksi nousta tästä tuolista, ei nappaile ajatus meikkaamisesta, sosiaalisesta elämästä tai liian nopeesti laukeavasta miehestä. Ja mun päänsärky nyt johtuu ihan tasan tästä sisällä kököttämisestä ja kuningas alkoholista. Ei mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa edes, sellaista vaan että tietää ulkoilun auttavan, mutta pikaliima-ajatus pitää kyl mut nyt tiiviisti tasan tässä penkissä.

Ihan snadisti huono omatunto kun nettimies laittoi takas viestiä, jossa se hövelisti lupas tuoda buranaa mulle jos vaan tarviin. Se asuu toisella puolella kaupunkia eikä sillä oo autoo. Hienoo... miten mä oikeen teen tän? Naps vaan ja mies tanssii mun pillin mukaan tilulii. Kiitin kauniisti vastaamalla viestiin viestillä. Vitun siistiä. Nyt mulla on kielimiehen lisäksi toinen tekstaripelle. How fucking vaikeeta se soittaminen oikein on?! Mulla työttömällä ole vara söpöillä tekstareilla ympäriinsä.

Nettimies lähtee sunnuntaina reissuun, ihan hyvä niin. Huomenna ois se italialainen vaan nyt on jotenki niin puutunu olo, ettei jaksa innostuu siitäkään. Saa nähdä jatkuuko dissaus huomennakin. Ei pitäs harrastaa itsetyydytystä ni ois virtaa miehillekin.

Kielimies soitti mulle eilen illalla kolme (3!!!) kertaa. Ekaks se soitti tullessaan joltain työreissulta takas Hesaan. Ilmoitti ainoastaan ajelevansa Lahden tietä. Sanoin fiksuna tyttönä puhelun aikana suunnilleen"aha, vai niin, niinkö tosiaan, Lahdenko tietä todella, onko liukasta, liukastako on?eikö olekaan? ole varovainen silti... joo-o!". Keskustelu kertoo paljon puheluidemme syvällisestä tasosta. Mitä helvettiä se mua inffoo paljonko sillä on vielä matkaa Helsinkiin? Like I care!! Naurettavinta oli ku Kielimies puhelun lopuksi totes, että hänen täytyy nyt valitettavasti lopettaa, mutta soittaa kyllä myöhemmin uudestaan. Meinasin sanoa suoraan, että teeppä kuule just niin ku meillä tätä juttua sitten vasta riittääkin, yeah right!

Kielimies soitti uudelleen ollessaan kotona. Hän ruokki älykkyydellään akateemista aivotoimintaani kertomalla osaavansa juosta kolmannesta kerroksesta portaat alas alle 20 sekunnissa, vaikka kyseessä on kierreportaat. Mitä tohon voi sanoa? Kerrassaan mainio taito, onnea!!

Kolmannen kerran kielimies soitti, koska halusi vielä erikseen toivottaa hyvää yötä. Kielimies oli näemmä ymmärtänyt, etten viehäty tekstiviesteistä liiemmin ja kenties hän kaipasi jostain ihmeellisestä syystä hyvänyön toivotuksiani. Joskus mun on erityisen hankalaa ymmärtää miehiä.

Juuri kun olin eilen illalla päässyt Kielimiehestä ja kerrankin nukahtamassa kohtuullisen ajoissa, alkoi yläkerrasta kuulua repeatilla Chisun "Mun koti ei oo täällä!. Pahinta oli, että yläkerran moukka-aivoinen mies lauloi kavereineen autuaasti mukana. Kestin  hienosti kolme kertaa. Sitten paloi pinna. Kiedoin itseni löyhästi aamutakkiin ja kiukkuisena lompsin avojaloin soittamaan ovikelloa yläkertaan. Oven auettua, sen enempää itseäni esittelemättä kerroin, että alan aika vahvasti toivoa, ettei kenenkään teidän koti olis tässä talossa ja jos tuo saatanan rääkyminen ei lopu ni mä hoidan poliisit paikalle varmistaan että ens yönä koti on jossain ihan muualla, kyllä juopoille tilaa putkassa riittää, niih!!. Moukka-aivo lupas hiljentää musiikkia, minkä onneksi tekikin.

Aamulla (tai ehkä yöllä) postiluukusta oli tipahtanu A4, jossa luki: "Sori metelistä oikeesti, meni yli. Saadaans me anteeks? Tuodaan vaik sovintosiideri? ps. Sul on ihan vitun kivat tissit"

Mielenosoituksellisesti ja loukattuna kävelin yläkertaan kyseisen lapun kanssa ja tiputin sen postiluukusta. Olin toki lisännyt paperiin oman vihaisen vastaukseni: " Moi, unohdettu. Tuo mielummin viinipullo. Tänään maistuis valkkari. Alko on kasiin asti auki, koita herätä ajoissa. Sinua luokseen odottaen, kivatissinen alakerran naapurisi!"

Mä olen ihan seko.

Listaan tähän nyt syitä siihen, miksi olen jättänyt miehen tai miksi suhteemme ei ole edennyt. Mun tyttökaverit väittää mun olevan pikkumainen ja epäreilu. Omasta mielestäni nämä on fiksuja syitä. Joka jumalan syytä menneiltä vuosilta en muista, joten päätin, että listaan ainoastaan 20 ensin mieleen tulevaa: Huomautettakoon, että tähän listaan eivät tule ne miehet, joiden kanssa suhde ei ole edennyt edes sänkyyn asti. Heistä mieleenpainuvin on mies, joka ehdotti suhinottoa _julkisesti_ kolmen minuutin treffien jälkeen. Jätän listasta myöskin ne, jotka sitoutumisahdistuksen kourissa olen jättänyt hääpuheiden jälkeen, sekä ne, jotka rakastavat minut hengiltä. Mutta asiaan, näiden kanssa siis (muiden lisäksi) olen pannut:

1. Mies maistui suudellessa maidolta. Kehitin päähäni  mielikuvan miehestä juottovasikkana.

2. Miehen oikean jalan yksi varpaan kynsi kellersi rumasti. Näin unta jalkasilsasta.

3. Mies aloitti lähes jokaisen lauseen sanomalla "niinku". Ei vaatine lisäselitystä.

4. Mies ehdotti mun hankkivan uuden kännynumeron, jossa ois luku 666, koska se ois niin vitun rock! Ei vaatine selityksiä tämäkään.

5. Mies hoki just ennen mun orgasmia "anna tulla huora, anna tulla". En koskaan tullut.

6. Mies mietti ääneen, että jos harrastaa seksiä metsässä, meneeköhän muurahaisia pylleröön. Näillä sanoilla.

7. Mies ehdotti, että antaisin kerran sen kaverillekin ku kaveri ei oo vielä koskaan saanu naista.

8. Miehellä oli ikävä n runsas ja tumma selkäkarvoitus

9. Miehellä oli niin pieni, että säälitti. Yhdynnän aikana lähinnä kutitti söpösti. Nauratti.

10. Mies halusi kuvata jumalaiset rintani, jotta kaveritkin uskoisivat mulla olevan d-kuppi, ihan luomu sellainen.

11. Mies soitti kavereilleen kesken suihinoton, koska eivät kuulemma muuten uskoisi tapahtumaa.

12. Miehellä oli melkeenpä suuremmat tissit ku mulla. Ei mitää lihasmassaa vaan aidot tissit. Oksetti.

13. Mies pieraisi seksin aikana. Omien sanojensa mukaan vahingossa. Uskottavaakin jopa, mutta ikävä tunnelman pilaaja.

14. Mies sytytti tupakan sängyllä seksin jälkeen. Muuten ihan ok, mutta edes minä itse en polta sängyssäni. Luvan ois voinu kysyä.

15. Mies näytti onnellisena seksin jälkeen lemmikkikissojensa kuvia lompakosta kutsuen kissoja "lapsikseen". Ei vaatine lisäselityksiä tämäkään.

16. "En mä jaksa enää, kunto loppuu!" sanoi mies siinä vaiheessa ku yhdyntää oli kestäny 10 minuuttia ja koko sen ajan olin ratsastanu. WTF?!

17. Miehellä oli pikkutyttöfetissi

18. Mies oli pornoaddikti

19. Mies rakasti karvaisia naisia. Posliinistani ei olekaan aiemmin valitettu.

20. Mies pyysi mua ottamaan suihin samoin ku exänsä. Yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta jätin väliin.

Että näin, ei mulla tänä iltana sitten muuta. Huomenna nettimiehen kans pizzalle. Toívottavasti sillä on kämppä jossain keskustan tuntumassa. Yhdenillan pano nappais siitäkin huolimatta, että mies varoitteli saattavansa saada liian nopeeta.

Aah, en tiedä onko tämä vielä laskuhumalaa vai vaihtunut jo krapulaksi. Lopputuloshan on, etten ole käytännössä taaskaan ymmärtänyt nukkua yöllä ja nyt haahuilen ympäriinsä liian suuressa kämpässäni ja raakun (laulamiseksi sitä ei voi sanoa) läpi kaikki maailman säälittävimmät rakkaus-itku-ero-biisit. Helvetin terapeuttista muuten!!

Olen niin laiska baariin lähtijä nykyisin, että keskityn mielelläni nettituttavuuksiini. Ei tällainen nettituttavien kanssa juominen varsinaisesti halvemmaksi tule eikä seura kovin paljon älykkäämpää ole näin ku baaritiskillä minarissa ylikännissä, mutta lähtemisen vaivan säästää sentään.

Olen kuolannut tänä aamuna kalifornialaisen surffaajamiehen tatuoitua yläkroppaa. Olen flirtannut aussimiesten kanssa (jostain syystä aussit ja tanskalaiset vetoaa mun miesmakuun ehkä kaikista maailman miehistä eniten) oikein kunnolla. Viimeistään mut sai syttyyn italialainen ylikomea, puolialastomana kireissä, seksyissä alasvaatteissa esiintyvä jätkä, joka on tulossa Suomeen työreissulle (ja jopa tähän kaupunkiin!!) viikonloppuna. Italialaiset ei yleensä vetoo mun miesmakuun vähääkään, mut tää jätkä aiheutti musta värähtelyä pelkän ulkonäkönsä ja hurmokseen asti vievän ulkonäköni kehun ansiosta. Jos joku väittää, että mut on vaikee hurmata niin voin kertoa, että paskaa puhuu. Riittää ku tarjoo humalan, sattuu näyttään hyvältä, omaa kohtuullisen kokoisen kyrvän, tietää mitä sillä tehdään ja osaa puhuu kivoja. Oon täysin myyty. Italialainen yöpyy tossa muutaman kilsan päässä hotellissa. Sovittiin italialaisen kans treffit hotellin ala-aulaan lauantaille. Italialainen haluaa viedä mut syömään. Hienoo, perjantaina meen nettimiehen kans ja lauantaiksi nyt sit tää. Vältyn kivasti kauppareissulta. Kuinkahan horo sitä oikeestaan onkaan? Ja kai tää mun sekoilu jostain traumasta johtuu, ei tää kuulemma normaalia ole. Näin väitti se surusilmäinen terapeutti mulle joskus muutama vuosi sitten ja tarjos avuksi kalanmaksaöljyä ja kirkasvalolamppua. Kuten arvata saattaa, ei vitamiinit paljon seksiaddiktia auta.

Harrastan itseanalyysia myöhemmin, nyt on nukuttava hetki. Pääsee ehkä eilisen kännistä eroon.  

Mä oon täs flirtannu koko illan.

Ekaks Kielimies: voi morjens! Kielimies halus erikseen ilmoittaa mulle facebookissa että hänellä on loppuvuosi duunia melkeen 24/7 ja että sorry beibeh, kiirettä pukkaa. Yeah right!! Kuinka tyhmänä se mua oikeen pitää?! On ihan eri asia että on kiire ku ettei oo aikaa mulle. Kyllähän mä tässä itseanalyysia harrastaneena ymmärrän, että kyse ei niinkään oo siitä, että mä haluisin Kielimiehen. Kyse on tasan siitä, että mun täydellinen ulkomuotoni, loistavat juttuni ja käsittämätön tekninen taitoni sängyssä eivät muka jostai syystä riittäneet Kielimiehelle. Itsetuntokolhuja, peltivaurioita, ei sentään lunastukseen.

Nettimies: ah, nettimies vastasi pitkän ja tyypilliseen tapaansa flirttailevan, seksintäytteisen ja pitkän mailin. Ahmin Nettimiehen sanoja, onneksi Nettimies ei tiedä olevansa Kielimiehen jälkeen lohdutuspalkinto ja laastaria haavoihin. Nettimies ehdotti pikaista tapaamista, luultavasti tapaamme perjantaina, koska Nettimies on lähdössä viikonloppuna reissuun ja jos kello lähenee nyt kolmea niin olen huomenna niin helvetillisessä krapulassa ja univelassa, että no way mitään edustuslookia saa päälle. Nettimies on kaiken hyvän lisäksi vielä lähes raivoraitis, joten tällainen vanhan viinan ja Marlboron tuoksuinen naishenkilö napaan asti ulottuvine silmäpusseineen ei välttämättä kiihota viimeisen päälle. Mun on skarpattava taas, vaikka Kielimies tämän aiheutti. Oletteko huomanneet, että syytän kaikesta paskasta ympäröivää maailmaa? Teen sen aivan tietoisesti, koska mussa ei ole vikaa. Hah! (ei naurata)

Nettimies laittoi itsestään mailiin 3 kuvaa. Nettimies on vaalea (ihan pieni pettymys), kivannäköinen, pitkä, hyväryhtinen, kropaltaan sopivan urheilullinen ja vaikuttaa myös ulkonäöltään ihan fiksulta. Nettimies kertoi samassa mailissa kuvien kanssa suhtautuvansa yhden illan juttuihin varauksella, koska meinaa tulla liian nopeasti. Libidoni laski miinukselle. Voi helvetti! Mä en tällä iällä kestä yhtään teinimäistä "sori, mä tulin jo!". Mennään nyt silti sinne pizzalle perjantaina, kunhan sitten vaikka ollaan vaan. Onpahan (ehkä) taas yks rakkaustarina tulossa. Siis oletan vahvasti Nettimiehen rakastuvan, itse en ymmärrä koko tunnetta.

Pikkumies: muhun on yltiörakastunu mua 4 vuotta nuorempi poika facebookissa. Mä melkeen sain sätkyn ku tää poika kertoi haaveilevansa seksistä mun kaltaisen _vanhemman naisen_ kanssa. Ikäkriisiä pukkaa kolmenkympin lähettyvillä. Pikkumies on kuitenkin niin saatanan söpö ja lutunen, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Pikkumies ilmoitti äsken, että jos vaan haluan, hän lähtee välittömästi ajamaan luokseni ja silittää mut uneen. Niin noh, Pikkumieshän asuu tuossa lähes 600 kilometrin päässä, mutta tulkoot mun puolesta silittelemään, ei kuitenkaan nyt, olen liian kännissä jopa Pikkumiehelle. Silti tämä poika on niin kovin suloinen, että melkein tekisi mieli viedä poika sängyssä taivaaseen ja takaisin, ihan vaikkapa muuten vaan. Tässä on tosin se huono puoli, että joutuisin jättämään pojan aika nopeasti, suhdetta en hänen kanssaan tahdo, joten luultavasti olisin se paha täti, joka murskaa poikaparan uskon rakkauteen ja ihanaan yhdessäoloon vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tekisin siis hänestä tahtomattani yhden katkeran kusipäämiehen lisää enkä missään nimessä halua sitä. Poika on suloinen, puhdas ja kaunis ku ensilumi. Jos tätä lukee joku länsisuomalainen parikymppinen kiva ja sydämellinen nainen, annan Pikkumiehen käyttöösi välittömästi. Pidä hyvää huolta.

Syytän edelleen teitä, arvoisat työnantajat, Mr Bush, finanssikriisi, vanhempani, yläasteaikainen ylikomea ruotsin opettajani ja työvoimatoimiston vittumainen muija: vedän kännejä.

Olen vasta hiljalleen palailemassa eilisen aiheuttamasta krapulasta ja lievitän oloani punkkupullo seuranani. Nettimiehestä ei kuulu, perkeleen apina. Olen täysin vakuuttunut, että tässä joulun alla on muutenkin suunnilleen mahdoton aika alkaa säätään mitään yhtään kenenkään kanssa. Jokainen on löytäny oman joulupossunsa jonka kans söpöillä jossain sohvan nurkassa adventtiaamut.

Onhan mullakin toki seuraa, tänään olen flirtannut sekä Alkon kassapojalle, että naapurin yh:lle lesbolle. Pakko myöntää, että jälkimmäinen nappas enemmän. 18-kesäinen Alkon poika tosin näytti siltä ku ois saanu lottovoiton ku kehuin hyvää palvelua ja krapulakännissä puristin sitä perseestä nätisti samalla ku halasin. Onneton perse, mutta puristus tuli tarpeeseen, mulle siis.

Sain tänään kutsun talvihäihin exältäni. Ensiksikin täytyy ihmetellä kuka on niin urpo, että menee naimisiin. Toinen ihmetyksen aihe on se kuka menee talvella naimisiin. Kolmanneksi ihmetyttää suuresti kuka menee naimisiin naisen kanssa, joka näyttää solariumneekeriltä ja jonka läskilölleröjenkkakahvat ja luonnottoman värinen iho saa koko muijan näyttämään yli-ikäiseltä berliininmakkaralta.

Toivotin ihan vitusti onnea berliininmakkaran näköisen läskin lehmän kanssa, näillä sanoilla. Mä tiedän että joskus pitäs niellä sammakkonsa vaan tämä alituinen seksinpuute ja orastava alkoholismi vetää kaiken pohjan käytöstavoilta. Vittuako mä siellä exäni häissä tekisin? Aiheuttaisin yleistä pahennusta kun kännipäissäni iskisin minarissani varattuja morsiusparin sukulaismiehiä ja oisin se ainoo yli kakskymppinen muija, joka nousee ylös siinä vaiheessa ku best man kuuluttaa sinkut ottaan morsiukimpun kiinni. Vitun sinkkuilu.

Ois sitä paitsi jotenkin ihan liian karua saada kiinni morsiuskimppu jäätävännäköiseltä exän tulevalta (tai siinä vaiheessa kai jo olevalta) vaimolta. Luultavasti se heittäis sillä mua suoraan päin naamaa. En mä tiedä oisko se niin pahaksikaan, jos sitä vaikka iskusta viisastuis. Mä kyllä luulen ettei kukaan enää mun onnentoivotusten jälkeen ees odota mun häihin tulevan. Luultavasti mut ois joka tapauksessa sijoitettu joko lasten- tai eläkeläisten pöytään. Kyllä ex mut sen verran hyvin tuntee, että muussa tapauksessa oltais lähellä katastrofia ja taas ois monille avioerojuristeille töitä.

Tätä kirjoittaessani Kielimieheltä tuli viesti: "Moi hani, mikä sun kuppikoko on? Sain ylimääräst rahaa.. U know! Öitä beibeh! Ikävä suaaaaah!!"

Joku mieshenkilö vois selventää nyt mulle, että mitä helvettiä Kielimies oikeen duunaa? On kohtalainen onni, että Kielimiestä tuskin kiinnostaa lueskella blogeja, mutta jos luet tätä, Kielimies, ni selitä mulle et mitä helvettiä?!  "U know"? no en todellakaan know!!

Vastasin silti kiltisti kuppikokoni, vaikka ois pitäny tietty jättää vastaamatta. Takas tuli ainoastaan "Ai onks se niinQ paljo vai vähän?"

Voi helvetin tollo softa-inssi... Onhan se mun tissit nähny ja tietää varsin hyvin ettei ne mitään b-luokkaa ole vaan mua onnellista on siunattu suuremmilla. Jos tätä blogii lukee joku aivot omaava mies, ilmottaudu. Eikä niillä aivoillakaan nin väliä, kunhan osaat panna ja pitää turpas kiinni. Kyllä tää oli nyt sellanen tekstarikeskustelu, jolla Kielimies kaivo itselleen kuopan ja lapioi vielä hiekanki päälleen. Niin puutteessa en sentään ole, että enää voisin pokalla Kielimiehen kans panna. Menis koko show pelkkään ääneen kikattamiseen.

Aah, koskapa kielimies aiheuttaa mussa näin järjetöntä käyttäytymistä, tarvitsin viime yönä muutaman rauhoittavan lasin valkoviiniä selvittääkseni pääni. Huomautettakoon kaikille teille, arvoisat työnantajat, jos joku teistä ottaisi minut töihin, tämä kalsarikännäily kenties loppuisi. Vahva paino sanalla kenties.

Selvittyäni aamun valkoviinin mukanaan tuomasta lievästä krapula-ahdistuksesta (mikä sekin on parempi kuin kielimies-ahdistus, krapula-ahdistuksen sentään tietää olevan ohimenevää!!) otin läppärin kauniiseen syliini ja aloitin miehenmetsästyksen täydellä teholla taas. Siitäs saat kielimies, en itke enää perääsi!

Aloitin facebookista. Aussini lepertely ja ulkonäköni ylistäminen toimivat aina. Päiväni hymyili jo Hangonkeksinä tässä vaiheessa. Aussini on lisäksi jumalaisen komea vuorikiipeilijä, jonka viimeiseen asti treenattu kroppa on jäänyt sormenpäihini tuntemuksena. Upeampaa yläkroppaa ja treenatumpia pakaroita en ole nähnyt kellään. Olimme upea pariskunta, emme tosin julkinen sellainen. Olen silti täysin vakuuttunut, että näytimme sängyssä upeilta yhdessä.

Facebookissa minulla on toistasataa ystävää. On tietysti aika mielenkiintoista että n. 60% kanssa olen harrastanut seksiä, useimpien kanssa jopa useasti. Nämä miehet on kuitenkin nähty ja saalistamisviettini vaatii uusia valloituksia. Aussini nyt olkoon poikkeus, jumalainen kyrpä, täydellinen vartalo, upeaa!

Siirryin nettimieheeni. Tutustuin eräällä nettipalstalla mieheen, jonka kanssa viestittelemme säännöllisen epäsäännöllisesti. Rivien välistä on luettavissa, että miehen ajatusmaailma kulkee samoilla linjoilla omani kanssa ja viestimme ovat jatkuvasti olleet seksuaalisesti värittyneitä. Vaikka tavallaan nautin siitä, ettemme ole tavanneet (siinä kun on se huono puoli, että livenä kuva särkyisi täysin ja mies paljastuisi huonoryhtiseksi, lyhyeksi kylppärirunkkariksi), ei oma käsi ja dildoarsenaalini enää tyydytä tarpeeksi. Vaikka Kielimies oli täällä muutama päivä sitten, anti jäi niin onnettomaksi, että räjähtävästä orgasmistani miehen kanssa on jo useita viikkoja. Ehdotin nettimiehelle tapaamista, ihan viattomasti vaikkapa kahvia tai pizzaa. Saa nähdä uskaltautuuko nettimies kynsiini! Mikäli nettimies on vähääkään niin puoleensavetävä livenä kuin teksteissään, syön miehen elävältä. Alan valua reisille pelkästä seksin ajatuksesta ja olen vakavasti harkinnut ilmoituksen laittamista nettiin pelkän seksiseuran etsinnässä. Toisaalta vihaan yhdenillan tarinoita, vaatii yleensä hieman ohjailua, että saa toisesta mitä tahtoo. Kortsujen kanssa pelaan turvallisuussyistä, mutta taustalta silti koettaa työntää päätään kaipuu kortsuttomaan, vakituiseen parisuhteeseen. Sellaiseen, joka kestäisi yli 3kk.

Hyvä nettimies, älä pilaa tätä olemalla huono. Älä ole ruma, pienikyrpäinen, idiootti, pornoaddikti äläkä puhu existäsi sängyssä. Älä huohota, älä huorittele, älä tunnusta ikuista rakkautta, älä toistele "haluutko tätä melaa mekkoos!!!", älä kysele koko ajan mitä  pitäs seuraavaksi tehdä äläkä ainakaan ala sperman purkautumisen jälkeen itkeä onnesta. Kaikki tämä on nähty, joten no thanks! Tule vaan ja ota. 

Se mies on tehny mulle jotain. Epäilen lobotomiaa, salalääkitystä tai aivovamman aiheuttamista niin terävällä ranneliikkeellä etten ole ehtinyt viime viikonlopun känniltäni huomata.

Odotin siis lupaamani puolituntisen.. jopa toisen, koska olen säälittävä pelle, joka ei pidä lupauksia edes itselleen. Suunnilleen_puolentoista_ tunnin jälkeen ilmestyi puhelimen näytölle "Hello hani, joksä nukut muru vai ehdix mesettää?!" Tähän väliin huomautettakoon, että kyseessä ei ole viesti 16-kesäiseltä esiseksuaalisuuden hurmoksessa leijailevalta teiniltä vaan kolmeakymppiä lähestyvältä softa-inssiltä.

Ja mitä tekee tämä umpipuutteessa elävä kolmeakymppiä lähestyvä lobotomiapotilas? No avaa sen messengerin, tietysti. Muutama varsin typerä "mulla on niin ikävä sua, eiku mulla enemmän ku sulla"- lause kunnes alkoi kai mennä oksettavaksi jo molemmin puolin. Puhuimme fiksuja hetken ja sain tietää että minulla on suhde kielimiehen kanssa. Kielimiehelläkin on minun kanssani, mutta lisäksi usean muun kanssa. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, oli tieto tavallaan helpotus. Eikä nyt ainakaan mikään yllätys. Kiitäs durexia kaikesta sydämestäni taas. Taudinestäjän keksijä on henkilökohtainen jumalani!

Silti mietin omaa käytöstäni. Kielimieheltä tipahtelee murusia mulle silloin tällöin ja mä noukin niitä ratki-innolla ja oon taas taivaissa hetken. Tänä yönä en enää saa aikaiseksi, mutta huomenna mailailen nettimiehilleni ja ehdotan tapaamisia. Tarvitsen laastaria kielimiehen jäljiltä, muutamaa typerää ja merkityksetöntä suukkoa vaikkapa, mitä tahansa, että pääni selviää kielimiehen aiheuttamasta huumasta. Itsetunnonkohtotusmiehet tulevat tarpeeseen välillä.

Haleja ja pusuja sullekin kielimies, ja sille seuraavan yön naisellesi toivon yllättävää ripulia. En ole katkera mutta kuitenkin...

Tätä ei ole monesti tapahtunut, joten Kielimies on selvästi jättänyt muhun jonkinlaisen käsittämättömän jäljen. Mä ihan oikeasti olen illan venannut soittoa, tekstaria, facebook-pusuja (joo, myönnetään, säälittävää...) tai mitä tahansa. Tuloksena: ei mitään. Olen tähän asti ollut Maija Vilkkumaan luotsaamalla linjalla: koskaan ei pitäis odottaa puolta tuntia kauempaa.

Olen huolissani itsestäni. Kielimies oli kertakaikkisen loistava (silloin ensimmäisellä kerralla siis), mutta jälkeenpäin tappotylsä petikaveri eikä juteltavaa tunnu puhelimessa käytännössä millään. Snobismini pääsee välillä valloilleen tämän vähemmän kouluttautuneen urpon kanssa höpötellessä eikä vastapuoli selvästikään välillä ymmärrä tuon taivaallista mitä selitän. Olen ynnännyt tämän päivän plussia ja miinuksia kielimiehestä ja lopputulos tällä hetkellä on plussat 3 (1. kielityöskentely 2. maksaa mun safkat, juomat, matkat (tosin kokemusta ei kovinkaan monelta päivältä) 3. lepertelee nätisti niin halutessaan))

Miinuspuoli on tällä hetkellä pitkä ku nälkävuosi. Mitä siis tältä mieheltä odotan?! Että yhtäkkiä mun takia hylkäisi koko entisen elämänsä ja keskittyisi palvomaan päivänsä mua? Empä usko. Nyt hylkään ajatukset kielimiehestä, lähihistoriaa olkoot hän.

Ehkä kaiken itsekunnioituksen hyläten odotan vielä puoli tuntia. Oisko se todella niin vaikeeta kielimieheltä ees ilmoittaa jotain?! Sen verran kuitenkin ymmärrän, etten itse mitään lähetä. Olkoot sitten näin jos on, mutta en aio olla koko perhanan amispellelauman naurunaihe. Kitisen mielummin täällä, hyvä minä!! *ampukaa mut*

Kello ei ole vielä puolta kymmentä ja aamu lähti varsin vauhdikkaasti käyntiin. Näin työttömänä sitä ehtii aamunsa käyttää kaikkeen oikeasti oleelliseen, kuten typeriin tekstiviesteihin. Pakkoko se finanssikriisi oli ajoittaa just mun valmistumisvuoteen?! Työnantajat tarjoaaa lämmintä kättä ja eioota. Elä nyt sillä sitten. Työvoimatoimiston nainen vittuilee jostain kenkämyyjän paikasta. Kaikki kunnia kenkämyyjille, mutta ei ole tällä maisterilla mielenkiintoa myyntityöhön, kenkiin kylläkin. Olen täysin tietoinen kermaperse-snobismistani. Toisaalta istuskelen välillä varsin mielelläni lähikuppilan räkäjuoppojen seurueessa ja tunnen oloni varsin kotoisaksi. Tuuliviiri-nainen, cuccista vanhoihin verkkareihin alle minuutissa. Jos jollakin on laaja ja varsin kyseenalainen kaveripiiri niin minulla. En voisi kuvitella koskaan yhdistäväni ystäväpiirejäni yhteisiin bileisiin. Kermaperselauma yliopiston muka-parempia-ihmisiä viihtyy huonosti porukassa, jossa illan tärkein keskustelunaihe on karjala-vai lapin kulta.

Mutta eksyin aiheesta.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tekstareista. Aamulla Kielimies lähetti viestin:

"Hello beibi! Mul täs kiire päivä duunis ja illal lätkää.                                                                       Soitan ehkä huomen jos ehdin. Moi! Ja pusuja hani!"

Että näin. Saattaa olla ylianalyyttista naismaista paskaa, mutta mitä helvettiä?! a) tää beibittely rasittaa b) Mikä _ehkä_ ?! Mikä _huomenna_?! c) Mä mitään virtuaalipusuja ja hanittelua kaipaa.

Pitäs heivata koko Kielimies, näin väittää kaveriporukka. Kuulemma on jokseenkin todennäköistä, että samanlaista kielityöskentelyä löytyy fiksummistakin miehistä, opettamalla nyt ainakin. Olen kyllä järjettömän kyllästynyt miehiin, joita joutuu opettamaan. On säälittävää miten monet miehet ovat eronneet pitkistäkin suhteista ja ovat edelleen sängyssä täysiä nollia. Välillä tekisi mieli suoraan sanoa, ettei ole niin kovin ihmeellistäkään, että exäsi lähti käveleen, on tää touhu sen verran säälittävää yritystä. Eniten toki tympii, että opetan miehen loistavaksi, minkä jälkeen itse kyllästyn (mulla kun kiinnostus säilyy yleensä max 3kk). Toki teen palvelusta koko naissukupuolelle päästäessäni käsistäni koulutettuja orhia. Toki rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että täysin säälittävät ja kehityskelvottomat jätän rauhaan. Jokin raja se mun energian suuntaamisellakin on!!

Jotta aamuni olisi täydellinen, sain facebookiin viestin Ausseissa asustavalta kaverilta (lue: ex-fuck buddylta):

Hi! Miss U so much!! Mä voisin tulla sun lakanoiden väliin jouluks. Rakastan sua vieläkin. Muuta mun kans tänne...!"

Jaahas, että rakkautta. Mä en tiedä rakkaudesta sen enempää ku että muhun rakastutaan harva se päivä. Oikeestaan oon vähän sitä mieltä, ettei välttämättä rakastuta _muhun_ vaan mun kans panemiseen. Mä en oo mitenkään erityisen herttainen tyyppi. Mua on kestämätöntä rakastaa. Ei se mitään, tervetuloa jouluksi tänne, rakas aussini, tuskin Kielimies enää siinä vaiheessa kuvioissa on. Ja joo.. tuo uskollisuus nyt ei ihan vahvimpia lajeja mulla oo muutenkaan.                                                                                                

Varoituksena näin alkuun blogini mahdollisille lukijoille: tämä tulee olemaan rehellistä tekstiä. Voisin vetää pikaisen briiffin koko edeltävästä elämästäni, mutta epäilen, että tämä päiväkirjamainen blogipläjäys paljastaa jo osaltaan sen, että sekaisin on koko muija. Tuskin sitä tarvitsee korostaa sen enempää kertomalla n. 60 edeltävästä pieleen menneestä suhteen tapaisesta. Tai no.. mitä nyt kukakin suhteeksi laskee. Jos tuohon määrään lisätään kaikki väännöt, käännöt, huijarit ja huiputtajat niin määrä nousee satajohonkin.

Aloitan siis suosiolla viime viikonlopusta:

Tapasin loistavan miehen pari viikkoa sitten. Mies on pitkä, vaalea (ainoa miinuspuolensa), kohtelias, upea ja loistavaa seuraa myös parisängystä nousun jälkeen. Tai niin luulin. Tavattuamme silloin pari viikkoa sitten, löysin tieni miehen asunnolle, loistavaa seksiä muutama tunti kunnes oli pakattava käsilaukku ja jäljelle jääneet kondomit ja hipsittävä julkisilla kotiin asti.

Kutsuin miehen luokseni täksi viikonlopuksi, olihan miehellä tähän kaupunkiin asiaa muutenkin. Olin jo valmiiksi hieman pettynyt ettei mies jaksanut kahta viikkoa leperrellä puhelimessa (lue: palvoa minua väsymättä). Ylipäätänsä mietin, kuka helvetti aloittaa tekstiviestit "hello my beibeh!". Loistavan seksin toivossa kuitenkin urheasti vastailin viesteihin ja kestin sen tosiasian, että luultavasti upeaa seksiä heruu muillekin lähialueen naisille. Karvas itsetuntokolaus, mutta minkäs teet.

Lopulta mies saapui, ei toki ajoissa, koska ystäviä tälläkin paikkakunnalla riitti. Perjantaina kerran seksiä, laiskaa ja tavallista lähetyssaarnaajaa. Missä oli se edelliskerralla loistavaa kielityöskentelyä harrastanut villi orhi?! Ja tylsän lähetyssaarnaajan jälkeen suihkuun ja kavereta moikkaan, hänen kavereitaan, ei minun. Olin aivan saatanan kypsä koko mieheen. Lauantai alkoi sentään jo lupaavasti hyvin nukutun (ei nussitun, damn!!) yön jälkeen. Siis mikäli ei lasketa lätkäpeliörvellystä heti aamutuimaan jossain hevon kuusessa, jonne kieltäydyin lähtemästä mukaan. Päivällä samaa saakelin lähetyssaarnaajaa vartti, housut jalkaan, tupakat, ja kivaa-oli-eiks-vaan-beibeh. Sunnuntaina olikin jo niin kiire lähtö miehellä että jäin ilman sitä säälittävääkin jynkytystä.

Että mitäpä tähänkin sanois. Jos luet tätä, kielimies, kiitos vitusti edelliskerrasta luonasi. Mikäli taitosi ruostuvat vieraassa paikassa, vierailen jatkossa mielelläni luonasi, muta älä käy täällä enää koskaan. Onneksi on olemassa lähempnä asuvat treffikumppanit, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla.