Mä en sitten tavannut nettimiestä perjantaina. Enkä italialaista lauantaina. Naapurin pojat eivät tuoneet mulle valkkaria sen enempää ku siideriäkään ja mun ainoa viikonloppuhupini oli valvoa terästetyn joululahjaglögini seurassa kaikki yöt. Onneksi pulloja oli jäänyt jemmaan kolme. En ole glögifani, mutta eihän sitä nyt selvinpäin sentään voi olla.

Palasin takaisin facebook-pokaajaksi. Sieltä täältä, ympäri maailmaa, säälittävää ulkonäköni ylistämistä. Jotenkin puuduttavaa, en jaksanut innostua eikä itsetuntoni imenyt hullun lailla näitä ylistyskommenteja. Kun istuu kolmatta päivää vanhassa minni hiiri-paitulissa tukka hapsottaen ja kuulee tollasta, tulee lähinnä sellanen olo, että G'moon, eiköhän nyt oo jo pikkuisen turha paksua... You fucking wanker!!

Kielimiehen piti soittaa perjantaina. Lauantainakaan ei kuulunut mitään. Jossain välissä kävi mielessä, että ajatteleeköhan se vamma-aivo, että jos soittaa yhtenä päivänä kolmesti niin voi parina päivänä jättää soittamatta.

Kielimies vaivautui soittamaan tänään ensin neljän aikaan  En vastannut. Kielimies yritti illalla kahteen kertaan, en vastannut edelleenkään. Sen jälkeen tuli viesti "Sä et sit haluu vastaa mulle ;(..." Mä en tajuu hymiöhelvetistä kovinkaan paljon, mutta kai tuo on sitten jonkinsortin puoli-itkumainen merkkiyhdistelmä. Hellyin ja vastasin että tuijotan leffaa ja soitellaan huomenna. Ei vastausta. Kielimies oli messengerissä. Poistin Kielimiehen torjuttujen listalta. Sanoin moi. Ikuisuuden jälkeen Kielimies vastas, että ei ehdi jutella eikä oo ehtiny soitella ku on duunis niin paljon hommaa. Justiinsa. Nussikoot duuniansa sitten kun kerran on naimisissa sen kanssa jo valmiiksi. Vittuunnuin niin, että sammutin koko messengerin. Vaikka tiedän, että saatan joutua syömään sanani, vannon taas kerran, että jos Kielimies vielä joskus ottaa yhteyttä niin ainoa mitä haluan sanoa on painu helvettiin!

Joskus mä aivan aidosti ihmettelen itseäni. Kaipaan rakkautta niin paljon, että välillä fyysisestikin sattuu ja silti annan itseäni kohdeltavan näin. Kävin aiheesta viime yönä keittiöpsykologikeskustelua hollantilaisen ilmailualan ammattilaisen kanssa glögikännissä facebookissa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset miehet ovat kusipäitä kun eivät anna arvoa kaltaiselleni bella donnalle ja oikeassahan hollantilainen oli. Mielenterveyttän hoitaa siis tätä nykyä lentävä hollantilainen, hienoa!

Mulla on vahva aavistus siitä että joululaulut on sanoittanu joku kaltaiseni nainen, joka pyörittää miehiä mielensä mukaan. Miettikää nyt:

"Hei tonttu-ukot hyppikää" ja miehethän hyppii... Soitan vaan sormia napsuttelen ja tontut tanssii. Jopa vilinää vilskettä helinää helskettä... Pienet tiukuset on menneenä vuonna helskyny sängyssäni siinä määrin, että en pysy laskuissa mukana ihan millään.

Dissasin nettimiestä koko päivän. Kahteen ekaan tekstariin vaivauduin vastaan, sen jälkeen lopahti kiinnostus täysin. En mä jaksa kirjottaa, sormilleni on parempaakin käyttöä ku kännykän ruudun täyttö. Mulla on näin viikonloppua vasten näemmä iskeny kyllästys vastakkaiseen sukupuoleen. Italialaiselle en voi millään keinoin ilmoittaa, että aion jättää huomisen väliin. Odotelkoot siellä ala-aulassa hotellissaan jos viitsii, kyllä komea latino seuraa löytää, ei toki kaltaistani, mutta seuraa kuitenkin.

Kielimies lupasi soittaa päivällä eikä soittanut. Jostain mystisestä syystä olen hieman loukkaantunut, vaikka koetankin vakuuttaa itselleni täydellistä tunteettomuutta kyseistä herraa kohtaan. Pitäisi lopettaa vatvominen, lähettää vihaamani tekstari, että suksippa nyt kiireines lopullisesti helvettiin mun ajatuksista, mutta ehkä se ois liian teiniä. Pullamuruja saan silloin tällöin ja niitä edelleen noukin. Mikä siinä on, että mitä kusipäämpi mies, sitä varmemmin mua nappaa. Liian helpot, kivat, romanttiset, huomaavaiset, tavalliset näköiset insinööri-Antit ei herätä mussa mitään. Mitä alkoholisoituneempi, sekopäisempi, rockimpi, hämärämpi ja törkeämpi, sitä varmemmin kökötän jätkän kainalossa. Kannatti opiskella vuosikausia tullakseen vitun hyvännäköiseksi kainaloiseksi jollekin wanna be-bandidokselle, jonka paidassa lukee isolla "loving gang bang!". Herttaista.

Olen suunnitellut luopuvani toistaiseksi facebook-iskemisestä. Ihme paikka, jossa jokainen saakelin säälittävä tursake haluu mua. Saan viestejä niiltä insinööri-Anteilta ja rekkamies-Mikoilta. Olen vaan niin jumalaisen kaunis, sexy, magee, ihana... Just just... kertokaa nyt hyvät miehet jotain mitä mä en tiedä.

Ehkä kuitenkin tapaan edes kerran lihavan Jaakon. Jaakko on suloinen, lähes surusilmäinen, ylipainoinen paikkakuntalainen mies, jonka yltiömäinen romanttisuus on jollain äidillisellä tasolla kovin suloista. Tokihan mä pilaan tämänkin jätkän herttaisuuden ihan vaan olemalla oma itseni, mutta jostain syystä säälin Jaakkoa siinä määrin, että saattaisin hyvinkin lähteä Jaakon seuralaiseksi johonkin bileisiin. Jaakon facebook kaverialbumista näkee kuinka kusipäisiä miehiä Jaakolla on ystävinä. Jaakolle ei siinä seurueessa voi naista irrota baarissa millään. Joskus musta on kiva ravistella maailmankaikkeutta. Siksi liimautuisin seuralaisena Jaakon kylkeen bileissä ylistäen sitä loistavaksi rakastajaksi ja ulkonäköään jumalaiseksi. Olen taitava valehtelija jos niin haluan. Tekisin tämän kaiken, jotta Jaakolle tulisi kiva joulumieli ja Jaakon kusipäisen näköiset kaverit olisivat kateellisia ja supisisivat ihmetyksestä. Olisin siis jopa altruistisen kiva. Tarkoittaako tällaisen suunnittelu, että musta, kaikkien kusipäiden kuninkaasta, alkaa löytyä kykyä empatiaan. Pelottavaa... Kaikkia hulluja ajatuksia se viinapiru päähän laittaakin.

 

En mä jaksanu. Tai oikeestaan mistään jaksamisesta ole kyse, ei vaan huvittanutkaan. Dissaan kotonani nettimiestä. Vaivauduin sentään ilmottaan etten _pääse_ paikalle ku on _ihan hirveen kipee pää_.

Miten niin en muka pääsis? Ei ole pepussani pikaliimaa eikä liikarasvaa. En vaan saa aikaiseksi nousta tästä tuolista, ei nappaile ajatus meikkaamisesta, sosiaalisesta elämästä tai liian nopeesti laukeavasta miehestä. Ja mun päänsärky nyt johtuu ihan tasan tästä sisällä kököttämisestä ja kuningas alkoholista. Ei mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa edes, sellaista vaan että tietää ulkoilun auttavan, mutta pikaliima-ajatus pitää kyl mut nyt tiiviisti tasan tässä penkissä.

Ihan snadisti huono omatunto kun nettimies laittoi takas viestiä, jossa se hövelisti lupas tuoda buranaa mulle jos vaan tarviin. Se asuu toisella puolella kaupunkia eikä sillä oo autoo. Hienoo... miten mä oikeen teen tän? Naps vaan ja mies tanssii mun pillin mukaan tilulii. Kiitin kauniisti vastaamalla viestiin viestillä. Vitun siistiä. Nyt mulla on kielimiehen lisäksi toinen tekstaripelle. How fucking vaikeeta se soittaminen oikein on?! Mulla työttömällä ole vara söpöillä tekstareilla ympäriinsä.

Nettimies lähtee sunnuntaina reissuun, ihan hyvä niin. Huomenna ois se italialainen vaan nyt on jotenki niin puutunu olo, ettei jaksa innostuu siitäkään. Saa nähdä jatkuuko dissaus huomennakin. Ei pitäs harrastaa itsetyydytystä ni ois virtaa miehillekin.

Kielimies soitti mulle eilen illalla kolme (3!!!) kertaa. Ekaks se soitti tullessaan joltain työreissulta takas Hesaan. Ilmoitti ainoastaan ajelevansa Lahden tietä. Sanoin fiksuna tyttönä puhelun aikana suunnilleen"aha, vai niin, niinkö tosiaan, Lahdenko tietä todella, onko liukasta, liukastako on?eikö olekaan? ole varovainen silti... joo-o!". Keskustelu kertoo paljon puheluidemme syvällisestä tasosta. Mitä helvettiä se mua inffoo paljonko sillä on vielä matkaa Helsinkiin? Like I care!! Naurettavinta oli ku Kielimies puhelun lopuksi totes, että hänen täytyy nyt valitettavasti lopettaa, mutta soittaa kyllä myöhemmin uudestaan. Meinasin sanoa suoraan, että teeppä kuule just niin ku meillä tätä juttua sitten vasta riittääkin, yeah right!

Kielimies soitti uudelleen ollessaan kotona. Hän ruokki älykkyydellään akateemista aivotoimintaani kertomalla osaavansa juosta kolmannesta kerroksesta portaat alas alle 20 sekunnissa, vaikka kyseessä on kierreportaat. Mitä tohon voi sanoa? Kerrassaan mainio taito, onnea!!

Kolmannen kerran kielimies soitti, koska halusi vielä erikseen toivottaa hyvää yötä. Kielimies oli näemmä ymmärtänyt, etten viehäty tekstiviesteistä liiemmin ja kenties hän kaipasi jostain ihmeellisestä syystä hyvänyön toivotuksiani. Joskus mun on erityisen hankalaa ymmärtää miehiä.

Juuri kun olin eilen illalla päässyt Kielimiehestä ja kerrankin nukahtamassa kohtuullisen ajoissa, alkoi yläkerrasta kuulua repeatilla Chisun "Mun koti ei oo täällä!. Pahinta oli, että yläkerran moukka-aivoinen mies lauloi kavereineen autuaasti mukana. Kestin  hienosti kolme kertaa. Sitten paloi pinna. Kiedoin itseni löyhästi aamutakkiin ja kiukkuisena lompsin avojaloin soittamaan ovikelloa yläkertaan. Oven auettua, sen enempää itseäni esittelemättä kerroin, että alan aika vahvasti toivoa, ettei kenenkään teidän koti olis tässä talossa ja jos tuo saatanan rääkyminen ei lopu ni mä hoidan poliisit paikalle varmistaan että ens yönä koti on jossain ihan muualla, kyllä juopoille tilaa putkassa riittää, niih!!. Moukka-aivo lupas hiljentää musiikkia, minkä onneksi tekikin.

Aamulla (tai ehkä yöllä) postiluukusta oli tipahtanu A4, jossa luki: "Sori metelistä oikeesti, meni yli. Saadaans me anteeks? Tuodaan vaik sovintosiideri? ps. Sul on ihan vitun kivat tissit"

Mielenosoituksellisesti ja loukattuna kävelin yläkertaan kyseisen lapun kanssa ja tiputin sen postiluukusta. Olin toki lisännyt paperiin oman vihaisen vastaukseni: " Moi, unohdettu. Tuo mielummin viinipullo. Tänään maistuis valkkari. Alko on kasiin asti auki, koita herätä ajoissa. Sinua luokseen odottaen, kivatissinen alakerran naapurisi!"

Mä olen ihan seko.

Listaan tähän nyt syitä siihen, miksi olen jättänyt miehen tai miksi suhteemme ei ole edennyt. Mun tyttökaverit väittää mun olevan pikkumainen ja epäreilu. Omasta mielestäni nämä on fiksuja syitä. Joka jumalan syytä menneiltä vuosilta en muista, joten päätin, että listaan ainoastaan 20 ensin mieleen tulevaa: Huomautettakoon, että tähän listaan eivät tule ne miehet, joiden kanssa suhde ei ole edennyt edes sänkyyn asti. Heistä mieleenpainuvin on mies, joka ehdotti suhinottoa _julkisesti_ kolmen minuutin treffien jälkeen. Jätän listasta myöskin ne, jotka sitoutumisahdistuksen kourissa olen jättänyt hääpuheiden jälkeen, sekä ne, jotka rakastavat minut hengiltä. Mutta asiaan, näiden kanssa siis (muiden lisäksi) olen pannut:

1. Mies maistui suudellessa maidolta. Kehitin päähäni  mielikuvan miehestä juottovasikkana.

2. Miehen oikean jalan yksi varpaan kynsi kellersi rumasti. Näin unta jalkasilsasta.

3. Mies aloitti lähes jokaisen lauseen sanomalla "niinku". Ei vaatine lisäselitystä.

4. Mies ehdotti mun hankkivan uuden kännynumeron, jossa ois luku 666, koska se ois niin vitun rock! Ei vaatine selityksiä tämäkään.

5. Mies hoki just ennen mun orgasmia "anna tulla huora, anna tulla". En koskaan tullut.

6. Mies mietti ääneen, että jos harrastaa seksiä metsässä, meneeköhän muurahaisia pylleröön. Näillä sanoilla.

7. Mies ehdotti, että antaisin kerran sen kaverillekin ku kaveri ei oo vielä koskaan saanu naista.

8. Miehellä oli ikävä n runsas ja tumma selkäkarvoitus

9. Miehellä oli niin pieni, että säälitti. Yhdynnän aikana lähinnä kutitti söpösti. Nauratti.

10. Mies halusi kuvata jumalaiset rintani, jotta kaveritkin uskoisivat mulla olevan d-kuppi, ihan luomu sellainen.

11. Mies soitti kavereilleen kesken suihinoton, koska eivät kuulemma muuten uskoisi tapahtumaa.

12. Miehellä oli melkeenpä suuremmat tissit ku mulla. Ei mitää lihasmassaa vaan aidot tissit. Oksetti.

13. Mies pieraisi seksin aikana. Omien sanojensa mukaan vahingossa. Uskottavaakin jopa, mutta ikävä tunnelman pilaaja.

14. Mies sytytti tupakan sängyllä seksin jälkeen. Muuten ihan ok, mutta edes minä itse en polta sängyssäni. Luvan ois voinu kysyä.

15. Mies näytti onnellisena seksin jälkeen lemmikkikissojensa kuvia lompakosta kutsuen kissoja "lapsikseen". Ei vaatine lisäselityksiä tämäkään.

16. "En mä jaksa enää, kunto loppuu!" sanoi mies siinä vaiheessa ku yhdyntää oli kestäny 10 minuuttia ja koko sen ajan olin ratsastanu. WTF?!

17. Miehellä oli pikkutyttöfetissi

18. Mies oli pornoaddikti

19. Mies rakasti karvaisia naisia. Posliinistani ei olekaan aiemmin valitettu.

20. Mies pyysi mua ottamaan suihin samoin ku exänsä. Yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta jätin väliin.

Että näin, ei mulla tänä iltana sitten muuta. Huomenna nettimiehen kans pizzalle. Toívottavasti sillä on kämppä jossain keskustan tuntumassa. Yhdenillan pano nappais siitäkin huolimatta, että mies varoitteli saattavansa saada liian nopeeta.

 

Aah, en tiedä onko tämä vielä laskuhumalaa vai vaihtunut jo krapulaksi. Lopputuloshan on, etten ole käytännössä taaskaan ymmärtänyt nukkua yöllä ja nyt haahuilen ympäriinsä liian suuressa kämpässäni ja raakun (laulamiseksi sitä ei voi sanoa) läpi kaikki maailman säälittävimmät rakkaus-itku-ero-biisit. Helvetin terapeuttista muuten!!

Olen niin laiska baariin lähtijä nykyisin, että keskityn mielelläni nettituttavuuksiini. Ei tällainen nettituttavien kanssa juominen varsinaisesti halvemmaksi tule eikä seura kovin paljon älykkäämpää ole näin ku baaritiskillä minarissa ylikännissä, mutta lähtemisen vaivan säästää sentään.

Olen kuolannut tänä aamuna kalifornialaisen surffaajamiehen tatuoitua yläkroppaa. Olen flirtannut aussimiesten kanssa (jostain syystä aussit ja tanskalaiset vetoaa mun miesmakuun ehkä kaikista maailman miehistä eniten) oikein kunnolla. Viimeistään mut sai syttyyn italialainen ylikomea, puolialastomana kireissä, seksyissä alasvaatteissa esiintyvä jätkä, joka on tulossa Suomeen työreissulle (ja jopa tähän kaupunkiin!!) viikonloppuna. Italialaiset ei yleensä vetoo mun miesmakuun vähääkään, mut tää jätkä aiheutti musta värähtelyä pelkän ulkonäkönsä ja hurmokseen asti vievän ulkonäköni kehun ansiosta. Jos joku väittää, että mut on vaikee hurmata niin voin kertoa, että paskaa puhuu. Riittää ku tarjoo humalan, sattuu näyttään hyvältä, omaa kohtuullisen kokoisen kyrvän, tietää mitä sillä tehdään ja osaa puhuu kivoja. Oon täysin myyty. Italialainen yöpyy tossa muutaman kilsan päässä hotellissa. Sovittiin italialaisen kans treffit hotellin ala-aulaan lauantaille. Italialainen haluaa viedä mut syömään. Hienoo, perjantaina meen nettimiehen kans ja lauantaiksi nyt sit tää. Vältyn kivasti kauppareissulta. Kuinkahan horo sitä oikeestaan onkaan? Ja kai tää mun sekoilu jostain traumasta johtuu, ei tää kuulemma normaalia ole. Näin väitti se surusilmäinen terapeutti mulle joskus muutama vuosi sitten ja tarjos avuksi kalanmaksaöljyä ja kirkasvalolamppua. Kuten arvata saattaa, ei vitamiinit paljon seksiaddiktia auta.

Harrastan itseanalyysia myöhemmin, nyt on nukuttava hetki. Pääsee ehkä eilisen kännistä eroon.